Papinniemen muinaismuistoalueen löytöhistoriaa paikallishistorian ja arkeologian harrastajan näkökulmasta
Olavi Ahokas 22.3.2017
Uukuniemen vapaa-ajan asukkaat ry:n Pako Papinniemestä - hankkeen projektipäällikkö Mirja Ulmanen pyysi lokakuussa 2016 allekirjoittanutta kertomaan omia tietojaan, näkemyksiään ja kokemuksiaan Papinniemen muinaismuistoalueesta ja sen löytymisestä. Koska en ole koulutukseltani enkä työkokemukseltani ollenkaan arkeologian tai muiden menneisyyttä käsittelevien tiedonalojen asiantuntija, jätän arkeologisen kohteen tarkemman erittelyn ammattilaisille. Kaikkein täydellisin tähänastinen tietämys aiheesta, käytännössä voidaan sanoa Papinniemen autiokylästä, löytyy Ville Laakson väitöskirjasta. Keskityn kirjoituksessani niihin asioihin, joista tiedän parhaiten eli omiin kokemuksiini. Kun aiheesta ja suuremmista linjoista on jo tieteellisellä otteella laadittua tekstiä, tämä kirjoitus – muistelmaluontoisena ehkä naiivin yksityiskohtaisenakin - tarjonnee ainakin esimerkin siitä, miten paikallishistorian ja arkeologian harrastaja päätyy löytämään jotain yleiseltä kannalta mielenkiintoista ja merkittävää.
Papinniemen muinaistutkimuksen kannalta merkityksellisiä tuloksiani olivat esiin tulleet maastohavainnot, arkisto- ja perimätiedot ja esinelöydöt. Näihin tuloksiin johtanut prosessi on omalta osaltani ollut pitkä: kiinnostus menneisyyttä kohtaan virisi jo varhaislapsuudessa muutaman vuoden ikäisenä ja jatkui koulunkäynnin, opiskelun ja työ- ja perhe-elämän ohessa myöhäiseen keski-ikään saakka. Tuolloin muilla tahoilla syntyneet tavoitteet ja tarpeet osuivat yhteen oman harrastukseni kanssa ja tuloksena oli Papinniemen muinaiskohteiden tieteellisen tutkimisen käynnistyminen, aluksi arkeologisilla kaivauksilla.
Arkeologisten kaivausten toteuttaminen kiinnostavassa kohteessa ei ole kyseisen alan voimavarojen niukkuuden takia helppoa. Se että kaivaushankkeet toteutuivat Papinniemellä ja vielä poikkeuksellisen mittavina, johtuu osittain hanketta edistäneiden toimijoiden määrätietoisuudesta, mutta onnistumista ei voi pitää mitenkään ennalta määrättynä, vaan hyvää onnea ja hienoja yhteensattumia on kiittäminen paljosta.
Kenttätutkimuksiin johtanut tapahtumien kulku on sen verran pitkä ja monivaiheinen, että asian hahmottamiseksi olen laatinut tiivistelmän, josta Papinniemen tutkimushistoria minun osaltani ja näkökulmastani käy riittävän hyvin ilmi. Lisäksi olen kirjoittanut yksityiskohtaisempia muistelmaosioita, jotka ovat subjektiivisia yksilön kokemuksia; jos tällaiset kiinnostavat, niin tarjoan niitäkin luettaviksi.
Tiivistelmä
Tapahtumien juoni kulkee seuraavasti: pikkupoika (Olavi Ahokas) kuulee synnyinpaikkansa (1946, Uukuniemi, Kannas, Papinniemi) lähiympäristön menneisyyteen liittyviä mielenkiintoisia tarinoita; alkaa tutkia paikkoja löytääkseen todisteita kuulemilleen jutuille (kirkosta, kalmistosta, talonpaikoista) ja tekee Kirkkokallion alueella alustavia, rohkaisevia maastohavaintoja (1950- luku); menee kansakouluun ja oppikouluun ja alkaa etsiä painetusta sanasta historiallista lisätietoa; pääsee ylioppilaaksi, menee opiskelemaan Helsinkiin (1966, KKK) ja pääsee siellä tutustumaan monipuolisiin kirjastoihin ja arkistoihin, joista saa aina vain tarkempaa tietoa synnyinpaikkakuntansa menneisyydestä; asettaa tavoitteeksi Papinniemen lisäksi koko Uukuniemen (kirkon)kylän menneisyyden tutkimisen; Kirkkokallion tutkimiseksi ottaa yhteyttä Museovirastoon (1980, Jussi-Pekka Taavitsainen), jolla ei vielä resursseja paneutua asiaan; kun eräiden tärkeiden kohteiden (kirkko, kalmisto, asuinpaikat) sijainti ei muuten tunnu selviävän, päättää ryhtyä kenttätutkimuksiin, hankkii metallinilmaisimen (1986) ja alkaa etsiä merkkejä noista kohteista; löytää alustavaa esineellistä näyttöä em. kohteiden olemassaolosta; ottaa löytöjen johdosta yhteyttä Museovirastoon (1986, Tomanterä, Sarvas). Museovirastolla ei edelleenkään resursseja tutkimuksiin. OA löytää välillä kalliomaalauksen (Louhisaari), jonka Museoviraston edustaja (1989, Jussi-Pekka Taavitsainen) käy toteamassa ja dokumentoimassa ja tutustuu samalla alustavasti Kirkkokallion alueeseen, johon viraston toiminta ei kuitenkaan vielä kohdistu. OA löytää, laajentaessaan metalliesinekartoitustaan, rahakätkön ja kirkonkellon kielen, jolloin Museovirasto reagoi (Sarvas), lähettää paikalle edustajansa (1993, Markus Hiekkanen), joka toteaa Kirkkokallion alueen autioituneeksi kyläksi ja muinaismuistoalueeksi. Museovirastolla ei edelleenkään resursseja jatkotutkimuksiin. Paikkakunnan vapaa-ajan asukas (Ensio Fihlman) on kiinnostunut historiasta; on kuullut myös Kirkkokalliosta, jota haluaisi tutkittavaksi; on yhteydessä maakuntatason museoviranomaisiin ja tarjoutuu järjestämään resursseja kaivauksia varten; ei tiedä edellä kerrotuista Ahokkaan tutkimuksista ja ottaa yhteyttä Museovirastoon (Markus Hiekkanen). Hiekkanen näkee mahdollisuuden yhdistää Fihlmanin kaivausaloite resursseineen ja Ahokkaan aiemmin keräämät tiedot Kirkkokallion alueesta kaivaushankkeen toteuttamiseksi (palaveri MH, EF, OA, jouluk. 1994). Museovirasto julkistaa tiedotusvälineille Kirkkokallion siihenastiset löydöt (kesäk. 1995) ja antaa kaivausluvan. Kaivaukset toteutetaan ammattiarkeologin (Leena Lehtinen) johdolla ja osittain harrastelijavoimin (heinäk. 1995). Näyttää siltä, että jatkokaivauksiin ei ole resursseja, mutta sillä välin Turussa: J.-P. Taavitsainen on nimitetty Turun yliopiston arkeologian professoriksi, tuntee Kirkkokallion kohteen, ja kun Ville Laakso-niminen arkeologian opiskelija, joka on kiinnostunut Karjalan arkeologiasta, on suunnittelemassa pro gradu -tutkielman tekoa, J.-P. Taavitsainen esittää hänelle mahdollisuutta arkeologisiin kaivauksiin Papinniemen ja Kirkkokallion alueella. Laakson johtama ensimmäinen kaivaus Kirkkokalliolla (1996). Laakso ja Turun yliopisto toteuttavat arkeologisia kaivauksia Papinniemellä yhteensä kahtenatoista kesänä (1996 – 2007). Laakso suorittaa lisensiaatin tutkinnon ja väittelee tohtoriksi Papinniemi keskeisenä aiheena (2014). Väitöskirja on historiallisen ajan arkeologiassa uusia uria aukova (ortodoksisen kulttuurin ilmeneminen arkeologisessa aineistossa Suomen alueella). Olavi Ahokkaan lapsuudesta saakka pohtimat menneisyyden arvoitukset ovat ratkenneet olennaisilta osin.
Olavi Ahokkaan alalukuihin jaettuun muistelmaosan löydät sivun alaosasta liitetiedostona.
Liitteet:
- Taulut historiapolulla (pdf-tiedosto 2,32 Mt)
- (Ei nimeä) (pdf-tiedosto 286,49 kt)
- Olavi Ahokkaan muistelmat (pdf-tiedosto 286,49 kt)
Ajankohtaista
Heinäkuun tapahtumia ja vuosikokous 16.7.2023 klo Kummunkorkea koululla
Heleää heinäkuuta Vasukkaat
Toivottavasti tämä viesti tavoittaa sinut Uukuniemeltä. On nimittäin Lue lisää...
- - - - -
Kesäkkun kuulumisia-ilmoittautuminen tapahtumiin on käynnissä!
Hyvää kesäkuuta vasukkaat!
Kesäkuun alku yllätti koleasti.Toivottavasti sää ei estä sinua Lue lisää...
- - - - -
Kesä 2023 OHJELMA
Hyvää toukokuuta vasukkaat!
Käet kukkuu ja koivuissa on pienet lehdet kääriytyneet Lue lisää...
- - - - -
Lisää uutisia